Mielessäni on pyörinyt pitkään ajatus siitä, että pitää kirjata ylös tapahtumat ennen tämän blogin kirjoittamista. Tiiviisti toki, mutta niin, että tarinamme hahmottuu kokonaisena sellaiselle, joka haluaa tietää myös taustoja ja jotain lapsettomuustutkimuksista. Matkan varrella johdanto on täydentynyt hoitojen aikataululla.

 

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä keväästä 1998.


Alkuvuodesta 2004 olimme juuri lopettaneet ehkäisyn käytön. Pitkäänhän siinä meni, mutta joitakin asioita pitää odottaa siihen asti, että molemmat ovat valmiita. Täytyy tosin tunnustaa, että aikamoista uuvutustaistelua tuli välillä käytyä.

 

Olin käyttänyt e-pillereitä 16-vuotiaasta, pari viimeistä vuotta ehkäisyrengasta, hormoniehkäisyä siis puolet elämästäni. Ehkäisyn lopettamisen jälkeen kuukautiseni olivatkin sitten aivan erilaiset kuin aiemmin - kivuttomat ja todella niukat. Loppukesästä 2004 kävin kuukautisten niukkuuden vuoksi lääkärissä ja sain kuurin Primolut N:ää, jonka piti normalisoida vuoto, mutta eipä sillä kuurilla mitään vaikutusta ollut. Silloin kysyin myös ohjeita lapsettomuustutkimuksiin pääsemiseksi.

Kun vuosi yritystä tuli täyteen tammikuussa 2005, soitin terveyskeskukseen. Saimme ajan lääkärille, joka määräsi meidät ensimmäisiin kokeisiin, minut laboratorioon verikokeeseen ja miehen spermatutkimuksiin. Verikokeitteni tuloksissa ei ollut mitään hälyttävää. Miehen sperma oli kunnossa, nopeasti ja suoraan liikkuvia oli niukasti vähemmän kuin ohjearvo, mutta hitaammin ja mutkitellen liikkuvien määrä paikkasi niin, että näiden kahden yhteisohjearvo ylittyi.

Seuraavassa vaiheessa Kätilöopistolla tutkittiinkin sitten vain minua. Kuukautiskierron kartoituksen aikana kävin muutaman kerran labrassa. Hormoniarvoissa ei ollut vieläkään mitään. Lisäksi ultrattiin munasarjat ja kohtu. Munarakkuloita muodostui ja ovuloin. Kohdun limakalvo on ohut, mikä käsittääkseni selittää kuukautisten niukkuutta. Ohut limakalvo myös saattaa vaikeuttaa alkion kiinnittymistä.

Viimeinen kätilöopistolla tehty tutkimus, jolla selvitettiin munajohtimien tila, oli elämäni karmein lääkärikokemus tähän asti. Se oli todella kivulias (mutta kaikki eivät kipuile, toiset eivät edes huomaa, että jotain tapahtuu). Siinäkään ei löytynyt mitään, johtimet ovat auki.

Diagnoosimme oli siis selittämätön lapsettomuus.

Koko tämä ensimmäinen vaihe kesti vain viitisen kuukautta, tammikuun puolesta välistä toukokuun alkupuolelle. Ohjeeksi saimme odottaa kesän yli, koska kesällä ei kuitenkaan tehdä mitään hoitoja. Loppukesästä olisi ollut mahdollista soittaa jo naistenklinikalle, mutta loppujen lopuksi soitin ajan vasta lokakuussa, sillä aiemmin en tuntenut itseäni vielä valmiiksi hoitojen aloittamiseen. En ollut ehtinyt vieläkään ajatella sitä asiaa loppuun vaikka koko prosessi oli kuitenkin ollut käynnissä jo kymmenisen kuukautta.

 

Suunnittelukäynnillä kohdallamme päätettiin ensimmäiseksi kokeilla ovulaation induktiota eli munarakkulan kypsytyshoitoa, johon voitaisiin yhdistää inseminaatio. Talvella 2005-2006 meille tehtiin kaksi ovulaation induktiota. Molemmat olivat tuloksettomia. Sitten pääsimmekin jo IVF-jonoon. Toukokuussa kävimme ns. IVF-infossa Naistenklinikalla. Kun hoitojen aloittamisen aika syksyllä tuli, meidät päätettiin siirtää Väestöliittoon.

 

Loka-marraskuussa 2006 olimme ensimmäisessä IVF-hoidossa. Siitä tehty tuoresiirto ei sekään johtanut toivottuun tulokseen. Meille jäi 4 alkiota pakkaseen. Tammikuussa 2007 aloitimme valmistautumisen ensimmäiseen pakastetun alkion siirtoon (PAS), ensimmäinen yritys ei johtanut edes siirtoon, sillä kohtuni limakalvo ei kasvanut riittävästi. Siirto tehtiin kuitenkin heti seuraavaan kiertoon helmikuun loppupuolella. Tulos oli nega. Toinen PAS tehtiin touko-kesäkuun vaihteessa.

 

Tammikuussa 2007 lääkäri vahvisti käsitykseni, että kohtuni limakalvo on niin ohut, että se voi olla yksi syy lapsettomuuteemme.


Ensimmäisen hoidon hedelmöityneissä alkioissa oli jonkin verran huonolaatuisia ja se on yleensä munasoluperäistä. Elokuussa 2007 olemme aloittaneet toisen IVF-hoidon, jonka jälkeen tiedämme tästäkin enemmän.

 

Lähes kaksi vuotta tätä kesti, 19.9.2007 olen raskaana ja toivon, että kaikki menee hyvin.

 

Lapsemme syntyi kesäkuun alussa 2008. Olen palannut takaisin työelämään. Yritimme jonkin aikaa toista lasta, mutta sitten tulin toisiin ajatuksiin.
 

(tekstiä on muokattu useita kertoja, viimeksi 13.1.2011)