hedelmöityshoitokertomus

Kiitos ja hyvästi.

2013-04-21T21:58:00+03:00

Aikaa on kulunut pari vuotta siitä, kun olen kirjoittanut yhtään mitään. Blogi oli jonkin aikaa salainenkin, koska en tiennyt, mitä sille haluan tehdä. Nyt kun olen uudelleen antanut kaikille mahdollisuuden lukea sitä, sitä on silloin tällöin joku ainakin vilkaissut.

Luulen, että tämän jälkeen en enää kirjoitakaan tähän blogiin. Jätän sen silti kaikkien luettavaksi. Jos yksikin kohtalotoveri saa tämän lukemisesta itselleen tukea ja rohkaisua - tai jotain muuta, joka auttaa jaksamaan - tämä päiväkirja täyttää sen tehtävän, joka sillä nyt on.

paljon on tapahtunut

2011-01-13T09:32:01+02:00

Niin, paljon on tapahtunut ainakin ajatuksissani tuon kauan aikaa sitten kirjoitetun edellisen mietelmän jälkeen.

Luulin tulleeni raskaaksi. Sitten kun en ollutkaan, olinkin helpottunut. Pohdiskelin asiaa. Muistelin, millainen ensimmäinen vuosi vauvan kanssa oli ollut (ei helppo). Mietin ikääni. Kuulostelin itseäni, voinko riittävän hyvin, että jaksan uuden raskauden, jos sellainen olisikin tulossa.

Lopulta tulin siihen tulokseen, että en sittenkään enää jaksa ja halua yrittää.

Nyt teen sitä surutyötä. Ja olen onnellinen siitä, että meillä on yksi ihana lapsi.

Lapsellinen lapseton

2009-06-03T19:53:01+03:00

Ajattelin todella pitkään, että kun minulla on lapsi, en ole enää lapseton. Vuoden kuluttua synnytyksestä olen saanut huomata, että lapsettomuus seuraa minua edelleen.

Valitsin aikoinaan kertoa melko avoimesti lapsettomuudestamme ja hoitojen sujumisesta. Olen kertonut meistä jopa lehdessä omalla nimelläni ja kuvallani. Silti en haluaisi, että tutut tai vieraat muistuttavat asiasta.

Pari kertaa olen siis ollut tilanteessa, jossa lapsestamme on puhuttu ja minua on onniteltu "kauan kaivatusta ja paljon toivotusta lapsesta". On oikeastaan omituista, että se tuntuu epämukavalle. Nämä ihmiset toivovat minulle hyvää ja osallistuvat onneeni tällä tavalla. Lapseni ei kuitenkaan ole minulle ensisijaisesti "kauan kaivattu" hedelmöityshoidon tulos, kuin palkinto pitkästä yrittämisestä. Haluan edelleen itse valita, milloin asiasta puhun, jos puhun.

Ärsyttävin tilanne on ollut silloin, kun onnittelija on ollut ihminen, jota en ole koskaan aikaisemmin tavannut ja jolle en takuulla ole itse asiasta kertonut. Ymmärrän toki, että läheisilleni on ollut varmasti tärkeää puhua asiasta jollekulle, onhan se ollut myös heille pieni kriisi. Hienotunteisuutta toivoisinkin niiltä, jotka ovat kuulleet tilanteestamme välikäden kautta. Ei se kai nyt niin paljon vaadi olla kuin ei tietäisikään.

Lapsettomuus seuraa meitä nyt myös siksi, että olemme päättäneet yrittää toista lasta. Ilman hoitoja, sillä niitä en enää halua kokea. Oli se kuitenkin sen verran raskasta. Elämme toivoen, ja samalla koko ajan muistutamme itseämme siitä, että tyttäremme saattaa jäädä ainoaksi lapseksemme.

Se on tyttö!

2008-06-09T17:48:01+03:00

Tyttövauvamme oli syntyessään 50 senttiä pitkä ja painoi melko tasan kolme kiloa. Noin viikon lasketun ajan jälkeen syntynyt pienokainen hurmasi meidät välittömästi.

Kotiuduimme sairaalasta viime viikon lopulla, viime päivät ovat kuluneet uudenlaista arkea opetellessa ja lapsen tapoihin totutellessa.

Näin tämä hedelmöityshoitokertomus sai onnellisen loppunsa. Toivottavasti myös sinun tarinallesi käy samoin.

äitiyslomalla

2008-04-27T21:55:00+03:00

Olen aloittanut äitiysloman. Laskettuun aikaan on vielä kuukauden verran. Tähän asti kaikki on mennyt hyvin. Olen välillä tuskastunut siihen, että valtavalta tuntuva vatsa on tiellä enkä voi tehdä kaikkea mitä haluan. Vauvan liikkeet tuntuvat enimmäkseen hassuilta, joskus epämukavilta. Kotona on vielä niin paljon tekemistä ja aika taitaa loppua kesken, kaikki ei tule olemaan valmiina vauvaa varten.

Tunteiden vuoristorata ei todellakaan loppunut siihen, kun raskaus alkoi. Näiden kuukausien aikana olen käynyt läpi todella monenlaisia tunteita ja ajatuksia aina siitä lähtien, että haluanko minä nyt ihan oikeasti tätä. Se aiheutti myös huonoa omaa tuntoa - olihan tämä raskaaksi tuleminen niin vaikeaa - tuntui siltä, että pitäisi olla vain onnellinen eikä saisi tuntea ahdistusta tai muutakaan negatiivista tulevasta tuntemattomasta.

Jostain syystä olin ollut täysin keskittynyt varautumaan siihen, että en ikinä tule raskaaksi. Niinpä sitten unohdin varautua siihen, että niin käy. (Kuulostaako tämä ollenkaan järkeen käyvältä?)

Vaikka toisaalta luulen, että ei raskaaksi tulemiseenkaan voi varautua. Vaikka kuinka on kuunnellut ystävien juttuja näiden odottaessa, niin he ovat jättäneet todella paljon kertomatta. En myöskään etsinyt netistä vertaistukea raskaana olemiseen vaikka lapsettomuuden kohdalla niin tein. Oma äitini on ollut paras tukeni raskauden aikana. Ja sellainen pieni kirja, jonka sain neuvolasta. Kirjassa kerrotaan raskauden kulku viikko viikolta.

Onnellinen loppu kuitenkin jo häämöttää. Palaan sitten vielä raportoimaan, kumpi tuli.

sydänäänet ja kaikki

2007-10-10T22:27:00+03:00

Meillä oli tänään ensimmäinen ultra. Vauvanalku on 11 mm pitkä, raskautta on kulunut 7 viikkoa ja kaksi päivää. Näimme kuvaruudulla pienen väpätyksen ja sitten saimme kuunnella pienenpienen sydämen sykettä hetken aikaa.

Lääkäri sanoi, että raskaus on hyvällä mallilla ja sikiö näyttää tässä vaiheessa olevan ihan kunnossa.

Jos tämä raskaus jatkuu normaalisti, niin tämä oli sitten tässä. Kiitos kaikille henkisestä tuesta, neuvoista ja rohkaisevista viesteistä, hyvää jatkoa teille kaikille.

Nette! Sinulle erityisesti toivotan menestystä, olethan kaikista nettitutuista kaikkein vanhin tuntematon.

YÖK

2007-10-02T20:46:00+03:00

Tänään on tullut muutamakin yökkimiskohtaus, mutta ei oksua. Olin jo ehtinyt ajatella, että, kuten äitini, en kärsisi pahoinvoinnista. Olin ilmeisesti väärässä. Jännittävää nähdä, kuinka pahaksi menee. Mutta se tässä on hyvää, että pahoinvointi tekee tästä raskaudesta jotenkin todellisemman.

Viikonlopuksi mennään mökille. Appivanhempani taitavat silloin kuulla uutisen. Mun äiti tietääkin jo.

3160

2007-09-28T21:08:00+03:00

Sen verran oli istukkahormonin arvo. Viitearvo tässä vaiheessa on 2000-8000, siis aika iso haarukka, mutta hoitaja rauhoitteli, että kyllä ihan hyvältä näyttää.

Nette, Onnea matkaan! Pistäminen menee parin ekan kerran jälkeen jo ihan rutiinilla, joskin alkaa pian kyllästyttämäänkin.

parempi päivä

2007-09-25T20:40:00+03:00

Tänään ei onneksi ole ollut vuotoa juuri lainkaan - ainakaan päivällä. Alavatsakivutkin tulivat takaisin nyt illalla. Bussin tärinä pahensi kipua.

Olen kävellyt kuin vanha mummo, hitaasti, mutta en nyt sentään laahustaen. Koitan varoa kaikkea ylimääräistä, vaikka en kyllä tiedä, onko siitä mitään apua.

Sen verran huolestunut olin siitä eilisestä vuodosta, että soitin tänään klinikalle ja kysyin neuvoa. Menenkin huomenna labraan, että tehdään kontrolliverikoe. Katsotaan, miten istukkahormonin määrä on kehittynyt.

tuntemuksia

2007-09-24T19:41:00+03:00

Meidän vauvanalku on tänään kolme viikkoa vanha.

Alavatsassa on aika paljon tuntemuksia, tänään ihan kuukautissäryltä tuntuvaa jomotusta. Edelleen on jonkin verran myös pientä vuotoa, mutta ei sellaista, että voisi sanoa kuukautisten alkaneen. Aivan hirvittävän vaikea tähän on edelleen suhtautua totena. Edelleen vain odottaa, että joku sanoo, että ei vaiskaan. Ja sitten kuitenkin on menossa ostamaan kirjaa, jossa kerrotaan sikiön kehityksestä viikko viikolta.

lisäys klo 21.40.

Tunti sitten vuoto oli pahempi kuin aiemmin, särky jatkuu vaan, mutta en ole ihan vielä valmis uskomaan, että tämä olisi keskenmeno.