Eilen illalla, ensimmäisen kerran pitkään aikaan, uskalsin antaa toivon tunteelle tilaa. Jos aivan kaikki menee hyvin, olen kuukauden kuluttua raskaana. Sen parempaa joululahjaa en voisi saada. Ja heti joku minussa varoittaa hellimästä tuota ajatusta liikaa.

Huominen jännittää, kun ei oikein tiedä mitä tuleman pitää. Ultra on toki tuttu, sitä on tehty jo parikin kertaa. Mutta piikin antamisen opettelu on vähän pelottavaakin. Onneksi nykyään on ne kynät, joilla se onnistuu paljon helpommin kuin perinteisillä ruisku-neula -yhdistelmillä.