Kävin pitkästä aikaa uimassa. Joka kerta kun käyn, moitin itseäni siitä, etten käy useammin. Uiminen on meditatiivista, turhan ajattelun ja murehtimisenkin pysäyttävää, minulle sopivaa pehmeää liikuntaa. Ja sitten muistan tehdä sitä ehkä kolme kertaa vuodessa. Pitää noin sadannen kerran aloittaa henkilökohtainen ryhtiliike.

Asiaan kai kuuluukin se, että tämä ensimmäinen näistä kahdesta piinaviikosta on oireeton. Kiinnittymisen aikahan on vasta ensi viikonloppuna ja vasta silloin voisi edes teoriassa tulla jotain vihlontaa kohdun tietämillä tai muita fyysisiä tuntemuksia. Jos ovis olis ollut lauantaina, mitä arvelen, niin hedelmöityminen olisi ollut sunnuntaina ja tänään alkio olisi kahden päivän ikäinen. Ja jos lehmillä olisi siivet... Mun on lopetettava näiden asioiden miettiminen ja kaikenlainen päivien laskeminen, vajaan kahden viikon kuluttua tiedän, eikä siihen nyt niin pitkä aika ole. Keskityn vaikka sisustamiseen - pesänrakennuspuuhiin siis ;)