Ystävän luona vierailu meni oikein hyvin. Juttu kulki niin kuin ennenkin. Tosin aihepiirit ovat nykyään aika lapsipainotteiset. Se on kiva ja ei ole. On siis oikein mukava kuulla, mitä lapset päivisin puuhaavat ja miten pieni nukkuu yönsä jne. Ja hänen elämäänsä ei vain kuuluu muuta tällä hetkellä. Jos muuta puhuttavaa ei olisi, niin tunnin vierailu alkaa olla riittävä. Onneksi meillä on yhteisiä tuttuja, joiden asiat voi puhua siinä sivussa, on edes vähän muutakin puhuttavaa kuin lapset. Ja tämä ystävä on toki kiinnostunut siitä, mitä minulle kuuluu. Kaikki äidit eivät jostain syystä kykene enää kuuntelemaan toisten kuulumisia. Mistäköhän sekin johtuu? 

Tämä kuumuus alkaa olla jo vähän liikaa, aivot eivät enää toimi kunnolla.