Viikonloppu sujui mökkeillessä, se oli mukava viime hetken irtiotto ennen töissä kohta alkavaa kuukauden hektistä rupeamaa. Tosin sitä huomaa nyt lähes koko ajan ajattelevansa sitä tulevaa neljän viikon jaksoa, vaikka kuinka olisi hengähdystauko ja olisi pois kotoakin.  Ja sitten kun se kiire ja hässäkkä on ohi, onkin jo todella lähellä se aika, että saan soittaa Naistenklinikalle. Totta puhuen, olen todella tyytyväinen, että tässä on tällainen kiireinen jakso töissä (tästä olen tainnut aiemminkin mainita) ja siten siis muuta ajateltavaa, ettei tule vain laskettua päiviä jatkuvasti ja pyörittyä netin lapsettomuus tms. keskustelupalstalla.

Mitään varsinaista asiaahaan minulla ei ollut, kun en tätä blogia pidä juuri muuna kuin lapsettomuuteen liittyvien ajatusten kirjoitus-, pohdinta- ja purkupaikkana. Mutta kaipa tätä täytyy vähän muutenkin ylläpitää, ettei unohdu.

Huomenna olen menossa tapaamaan ystävää, joka sai pari kuukautta sitten toisen lapsensa. Emme ole nähneet muutamaan kuukauteen - vähän jännittääkin, että miten se menee. Vaikka ihan hyvin kai, mitä sitä vanhaa ystävää jännittämään. Pieni kateuskin on jossain sisälläni - vaikkakin ei niin paha kuin monia muita kohtaan. Sekin on hassua, miten toisia kadehtii enemmän kuin toisia.

(Kierron puoli väli on menossa, erityisiä ovisoireita ei ole ollut.)