Hesarissa oli tänään sunnuntaisivujen pääjuttuna "Jennin" ja "Ainon" tarina. Aino on elänyt kuuden vuoden elämästään puolet lastenkodissa. Lasten äiti on alkoholisti eikä todennäköisesti ikinä saa Ainoa enää takaisin itselleen. Ainoa on pompoteltu parissakin lastenkodissa ja asiat näyttivät jo hyvältä, kunnes sijaisvanhemmaksi jo suostunut isosisko (eri isä - luonnollisesti) viime hetkellä ilmoittikin, että ei ota Ainoa.

Vasta 19-vuotias Jenni, joka on hoitanut Ainoa tämän ensimmäiset kolme elinvuotta - Jenni on siis itsekin ollut vasta lapsi silloin - haluaisi Ainon sijaisvanhemmaksi, mutta ei tätä ehkä voi ikänsä vuoksi saada ja poikaystäväkin vastustaa.

Uskomaton elämä näillä kahdella lapsella on takanaan.

Ja kyllä, tämä on juuri niitä elämäntarinoita, jotka kuullessaan jälleen kerran jää miettimään: miten voikaan olla maailma näin epäreilu.