Tänään kävimme pitkästä aikaa Naistenklinikalla. Tuttu lääkäri kertoi meille, miten IVF-hoito etenee. Lisäksi kuulimme hoitoon liittyvistä riskeistä. Ja riskeistä, jotka liittyvät erityisesti niihin raskauksiin, jotka ovat avusteisia. (hoidon kulku kannattaa lukea vaikkapa Organonin lapsettomuussivuilta)

Hoitoon liittyvistä riskeistä munasarjojen hyperstimulaatio on pahin ja minulla se riski on ilmeisesti vähän tavallista suurempi, olihan eka hoitokierto epäonnistua siksi, että munarakkuloita kehittyi liian monta. Lisäksi on sitten muita oireita, kuten vaihdevuosioireita aluksi, kun oma hormonitoiminta pysäytetään, sekä päänsärkyä ja mielialavaihteluita on jonkin verran - niin kuin niitä ei muutenkin olisi jo ihan tarpeeksi. Luvassa on siis varovaisesti määrättyjä hormonimääriä ja varmaan aika tarkkaa seurantaakin.

Mutta suurin osa hoidoista sujuu hyvin ja hyperstimulaatio tapahtuu vain alle kymmenelle vuosittain.

Raskauden mahdollisuus on 25-40% /hoitokerta. Keskenmenoon päättyy 25% IVF-raskauksista. Syntyvät lapset ovat keskimäärin 100-200 grammaa kevyempiä kuin luonnonmenetelmällä alkunsa saaneet. Ja kyllä, avusteisesti syntyneiden lasten joukossa näyttäisi olevan jonkin verran enemmän rakennepoikkemia.

Mutta suurin osa raskauksista alkaa ja päättyy onnellisesti.

Ja taas odotetaan. Tällä kertaa elokuuta, jolloin voin soittaa ja varata ajan hoidon aloittamiseksi. Aikataulu on aika sopiva, kesä on kiireinen, joten aiemmin en olisi ollutkaan halukas hoitoihin.

Päätin liittyä Simpukka-yhdistykseen. Sitä kautta saan lisätietoa lapsettomuudesta ja voi olla, että päädyn jossain vaiheessa vielä johonkin vertaisryhmään. Aika näyttää.