Vuoden viimeisen päivän kääntyessä iltaa kohti pitäisi kai tehdä jonkinlainen tilinpäätös menneestä ja miettiä, mitä tulevalta toivoo.

Elämässäni on tapahtunut isoja muutoksia, aloitimme lapsettomuustutkimukset ja menimme naimisiin alkuvuodesta, tutkimuksia ja häävalmisteluja tehtiin yhtä aikaa. Keväällä vaihdoin työpaikkaa ja syksyllä aloitimme hedelmöityshoidot. Siinäpä sitä stressiä kerrakseen. Sekä positiivista että negatiivista.

Tasan kaksi vuotta sitten lopetimme ehkäisyn, lapsen tuloon olisin ollut valmis jo paljon aiemminkin. Mutta tämä meni nyt näin. Joskus ajattelin, että olisi hyvä olla ainakin ensimmäinen lapsi (yhteensä kolme olis tosi kiva) kun täyttää 30. Sitten se raja siirtyi 35:een (joka tulee täyteen ensi vuonna, lapsi ei ehdi siihen mennessä). Nyt toivoo, että saisi edes sen yhden lapsen. Ehkä kuitenkin mieluummin ennen kuin täyttää 40, mutta sen jälkeenkin kelpais kyllä.

Alusta asti tämä on ollut sellaista "jos meille tulee lapsi" -ajattelua. Ihan vain varmuuden vuoksi. Mutta silti sitä on kuukausi toisen perään pettynyt, joskus enemmän, joskus vähemmän. Eräs ystävä taannoin epäili, että pessimistinen asenteeni voisi aiheuttaa sen, että lasta ei kuulu. No just joo, jos kaikki stressi ja epäily omasta hedelmällisyydestään, samoin kuin alkoholin käyttö väärään aikaan kierrosta ja mitä niitä syitä muka on, todella aiheuttaa sen, että lapsia ei tule, niin johan tässä maassa syntyvyys olisi paljon alempi kuin se nyt on.

Olen miettinyt paljon toivomista. Että toisaalta toivoo, toisaalta pelkää toivoa. Ehkä sen voisi sanoa niinkin, että toivoo vieläkin, mutta ei odota enää mitään. Tunteet todella heittelevät laidasta laitaan. Olen pohtinut tietenkin sitäkin, että olisiko se mahdotonta elää kahdestaan miehen kanssa, ilman lapsia, jos emme voi omia lapsia saada. (Nyt siellä joku ajattelee, että onhan adoptio, mutta se ei liene meillä todellinen mahdollisuus. Kerran otin asian puheeksi, ja silloin ajatus ainakin tyrmättiin täysin. Toisaalta, ehkä toinen ei vain ollut vielä valmis ajattelemaan sitä todellisena vaihtoehtona, kun tämä hoitoasia on vielä loppuun katsomatta.)