Ennen kuin tiesin punktiopäivän, tulin ilmoittaneeksi töihin, että olen koko viikon pois sairausloman vuoksi. Pariksi päiväksi olisin siis voinut sinne vielä mennä, mutta ajattelin, että mitäpä tuota, kun ei siellä pitäisi mitään akuuttia ja ihmeellistä olla. Selvittelen sitten jälkikäteen, että saikkua olikin ke-pe, loput pidin ylityövapaina.

Katja kysyi, kuinka monta munarakkulaa minulla oli. En oikeastaan tiedä. Jos pysyin laskuissa mukana, niin ehkä kymmenkunta. Ei mitenkään hurjan paljon, mutta toisaalta sellaistahan ei yleensä tavoitellakaan.

Nyt pitäisi käyttää kaksi päivää hyödyksi ja tehdä kotona kaikenlaista. Mutta kovin paljon ei huvita. On siis vain järjestäydyttävä sisäiseen ryhtiliikkeeseen ja toimittava, vaikka ei huvita. Julkiset lupaukset ovat kuulemma usein hyviä kannustimia. Lupaankin näin julkisesti, että tämän ja huomisen päivän aikana: imuroin, pesen pyykkiä, ompelen pari saumaa, tiskaan ja käyn kaupassa. (Kyllä, jopa kaupassa käynti voi välillä olla tuskallisen vaativa toimitus, jos kesken on hyvä kirja.)