Lapsettomuus on jälleen pyörinyt mielessä, oikeastaan pääsiäisestä asti. Valmistaudun siis toiseen PAS:in vähitellen. Ajattelin vapun jälkeen soitella ja pyytää tarkistamaan tulevan estrogeenikuurin hormonimäärät. Toukokuun puolen välin jälkeen alkaa seuraava kierto.

Pääsiäisenä oltiin mökillä ja jostain syystä odotin koko ajan, että anoppi kysyy, miten hommat etenee. Ei kysynyt. Meni kuitenkin koko pääsiäinen jotenkin kummallisessa tunnelmassa.

Jostain syystä olen miettinyt ihan hirvittävän paljon sitä, että jos tästä ei todellakaan tule mitään. Mitä sitten tapahtuu? Mutta kai sekin on vain osa tätä prosessia minun kohdallani. Kuten olen jo aiemminkin sanonut, tapanani on murehtia asiat etukäteen ja usein huomaan murehtineeni turhaan.

Meidän ystävä- ja tuttavapiirissämme on perhe, jossa on hedelmöityshoidoilla aikaan saatu lapsi sekä yksi "ihme". Lisäksi on perhe, jossa on vammainen lapsi; on yhden, kahden ja kolmen lapsen perheitä sekä omasta tahdostaan lapseton pari ja onhan joukossa myös pari vahinkolastakin. En voi olla ajattelematta sitä, että jonkunhan on oltava se tahattomasti lapsettomaksi jäävä pari.

Ja minä en muuten usko siihen, että omat negatiiviset ajatukset voisivat jotenkin vaikuttaa siihen, tulenko raskaaksi. Että älkää edes yrittäkö ;)