Aiemmin tällä viikolla työkaveri, josta on vähitellen tullut ystävä, kysyi, miten vauvaprojektimme etenee. Kerroin toki, sillä eihän hän pahuuttaan kysy, eikä silkkaa uteliaisuuttaan. Mutta silti ajattelin myös, että oliko sittenkään järkevää kertoa hänellekin tästä koko jutusta.

En ole edelleenkään juuri ajatellut koko asiaa tietoisesti, siis ajattelemalla ajatellut. Toki se putkahtelee tietoisuuteen aina pari kertaa päivässä, asian tietää olevan takaraivossa (alitajunnassa). Luulen, että se on valmistumassa siellä ollakseen kypsä sitten, kun ivf-hoito alkaa syksyllä.

Työkaverilleni, josta on vähitellen tullut ystävä, sanoin, että sitten, kun tulen joka päivä töihin verkkareissa, hoidot ovat menossa. Pelkään nimittäin, että vatsani pingottuu niin, että muiden housujen (lue:farkkujen, muita housuja en pidä) pitäminen on täysin mahdotonta. Toivottavasti tämä pelko edes osoittautuu turhaksi. Mutta ensimmäisen ovulaation induktiohoidon oireena vatsan pingottuminen oli selvä, ja se liittyi varmasti hormonin määrään. Toisessa kierrossahan sain vähemmän hormonia, joten oireetkaan eivät luonnollisesti olleet niin voimakkaita. On siis aika luultavaa, että kun hormonimäärät ovat moninkertaiset, myös oireet ovat pahemmat.