Aika outoa, olen tällä hetkellä aika tietämätön kierron tarkasta päivästä. Ehkä niin on hyväkin. Jos kovin tarkkaan on tietoinen kierron vaiheesta, sitä väistämättä myös laskeskelee otollisia aikoja lemmen leikeille. Ja niin niistä katoaa loppukin spontaanisuus. Välillä on ihan terveellistä unohtaa koko hiivatin vauvaprojekti (joksi tämä on totta totisesti muodostunut) ja olla vain.

Odottelen töissä sopivaa hetkeä lähteä odottelemaan bussia pysäkille lähteäkseni kahden viikon tervetulleelle lomalle. Mitään ihmeellisiä suunnitelmia minulla ei loman ajaksi ole ja se tässä kaikessa on varmaankin aivan parasta. Voin lukea kaikki ne kirjat, jotka olen syksyn aikana ostanut ja jotka ovat jääneet pöydän kulmalle odottamaan parempaa aikaa. Ja ulkoilla vaihteeksi valoisaan aikaan. Mielettömän hienoa. Ja nyt on se sopiva hetki lähteä.