Kirjaan muistiin lähinnä itselleni, että tänään on ollut aika paljon taas alavatsan lepatusta. Lisäksi pieni tippa välituhrua, hyvin mitätön, mutta kuitenkin. (kiertopäivä lienee 17)

Bambi tuossa edellisen postauksen pitkässä kommentissaan toivottelee jaksamista, kiitos Bambi.

Bambi muistuttaa myös siitä, että lapset saadaan, niitä ei tehdä. Tuollainen ajattelutapa sopii minunlaiselleni fatalistille, joka uskoo, että niin käy kuin on paras. En voi silti mitään sille, että tuosta kommentista minulle tulee aina, riippumatta siitä, millaiseksi sanoja sen tarkoittaa, surkuhupaisaltakin tuntuva olo, että joku kääntää veistä selässä. Ajattelen joka kerta, että saadaan, jos saadaan - ja toiset eivät saa tekemälläkään. Niinpä, hyvä lukijani, tulkitset oikein; minä olen tässä omassa lapsettomuusprosessissani vielä aivan keskeneräinen ja toivon, että en koskaan ehdikään valmiiksi sen asian kanssa, vaan että tulen jonain päivänä ennen sitä raskaaksi.