Ystäväni lähetti tekstiviestin, jossa kertoi kuulumisensa. Lapsen kanssa oli puuhattu, tulossa oleva toinen lapsi potkii ja kääntyilee kovasti. Se oli viesti, jota en olisi halunnut saada, vaikka oli tietenkin mukavaa, että ystävä otti yhteyttä, kun minä en ole saanut aikaiseksi.

Eikö ihmiselle raskaana ollessa kuulu muuta kuin raskaana olemista? Pitääkö kaikki kuulumiset aina kertoa lapsen kautta? Tuleeko minusta samanlainen?

Melkein vastasin takaisin, että kaksi hoitoa olivat tuloksettomia ja nyt ollaan ivf-jonossa. Mutta en kuitenkin tehnyt niin. Minä ja minun kuulumiseni eivät ole ensimmäiseksi hedelmöityshoitoja. Hoidot ovat vain yksi osa minun elämääni. Ne ovat iso juttu minulle itselleni, mutta en aio määritellä itseäni ja kuulumisiani vain sen mukaan, miten hoidot sujuvat tai ovat sujumatta. En vain suostu sellaiseen, elämässä on pakko olla muutakin, muuten menee pää hajalle.