Alkioista toinen ei selvinnyt sulatuksesta, toisestakin oli elossa vain puolet soluista. Enpä oikein jaksa olla toiveikas.

Siirto oli aivan yhtä tuskallinen kuin viimeksikin. Lisätietoa tihkuu pikkuhiljaa; aina kun ei osaa kysyä, niin ei tietenkään saa vastauksiakaan, sitten seuraavalla kerralla lääkäri taas kertoo jotain lisää.

Tämän kertainen (jokaisen siirron on tehnyt eri ihminen) lääkärini kertoi, että viimeksi oli käytetty kovaa kateria, kun pehmeällä ei kohtuuni päässyt. Toiveikkaasti hän aloitti työskentelyn pehmeällä katetrilla. Ja sitten etsittiinkin taas pihtejä. Ja toisenlaista spekulaa. Ja sitten otettiin käyttöön kova katetri. Ja toiset pihdit. AUTS! Enkä minä oikeastaan edes halua tietää, mitä kaikkea sisuksissani tehtiin. Tiedän, että se sattui, ja se tuntui ikuisuudelta.

Olisi ollut armeliasta, jos olisin pyörtynyt. Hetken myös mietin, että kannattaako koko homma ollenkaan, kahden solun takia.

Toimenpiteen jälkeen lääkäri näytti, kuinka mutkalle kateri oli kääntynyt. Kohtuni on ilmeisesti 90 asteen mutkassa taaksepäin ja kohdunsuu ymmärtääkseni niin tiukkakin, että kateria on hankala viedä kohtuonteloon. Samaa herkkua lienee siis luvassa joka ikisessä siirrossa. Pitää seuraavalla kerralla jo pyytää, että ottaa ihan heti käyttöön kunnon työvälineet, kun se tulokseton rassaaminen siinä alkuun ottaa päähän.